Keskiviikko-agitus

Keskiviikkona oli Kyllin vaki-agin vuoro. Juha alkaa vaatimaan meiltä, ei vaan multa, entistä hallitumpia suorituksia. Pitäis itse pysyä koko ajan hereillä, mut mä edelleen helposti jään kattomaan, että tekeekö koira tai tuleeko se sieltä, kun oikeesti mun pitäisi tehdä aktiivisesti töitä! On se vaikeeta. Päivän rata oli tätä luokkaa:

Vaikeimmiksi paikoiksi osoittautuivat kakkoshypyn ajoitus (pakkovalssilla) sekä ysihypyn ohjaus, sillä ajauduin aina liian lähelle hyppyä, jolloin Kylli luki sen takaakierroksi. Kun lopulta onnistuin antamaan riittävästi tilaa, ei ohjauksessa ollut mitään ongelmaa... On se vaan niin erilaista tuollaisen isohkon paimenkoiran ohjaus (joka haluaa säilyttää oman tilansa ja etäisyyden muhun) versus pienen nenästävietävän ohjaaminen. Tosin Bitillekin mun PITÄISI antaa enemmän tilaa eikä varmistella liikoja... Siinä sitä taas olis oppimista!