Tokoilut hukassa...?

Enpä ole muutamaan viikkon päässyt Jokelaan Junttojen oppiin ja heti tuntuu, että mä olen ihan hukassa ton Kyllin tokon suhteen... En osaa edetä mihinkään suuntaan enkä myöskään saa mitään tuntumaa siihen toimiiko koira vaiko ei. Höh. No, perusteita voidaan edelleen tankata eli ei kai meidän treenit ihan hukkaan mene. Tarttis vaan osata asettaa oikeesti joku hyvä tavoite ja tunnistaa eri vaiheet miten siihen tavoitteeseen on tarkoitus päästä... mutku mä en jotenkin osaa tätä suunnitelmaa toko-liikkeiden osalta tehdä, kun en vielä osaa hahmottaa mitä kaikkia asioita oikein tarviikaan ottaa huomioon (suunta, asento, vire, oma liike ja asento jne jne jne...) Paljon helpompaa on, kun on joku heti sanomassa mitä tekee pieleen ;-)

No, ollaankin sitten panostettu agiin ja jälkeen, kun nehän meiltä onnistuu ;-) Jäljellä on liikaa intoa ja vauhtia, minkä seurauksena tarkkuus sitten välillä vähän kärsii... Mut mä en jotenkin osaa siihen puuttua, kun koira niin selvästi NAUTTII jäljestämisestä ja aina kuitenkin löytää jäljen loppuun. Varmaan tätäkin kadun joku päivä, kun mennään innolla ja vauhdilla kepeistä yli...

Mut agissa tuo koira on HIENO! Selvästi jo meidän alkeisjatko-ryhmässä on tiettyä hajontaa havaittavissa ja Juha vaatii meiltä "hieman" erilaisia suorituksia kuin muilta kurssilaisilta ;-) Muilta vaaditaan, että saavat radanpätkät joten kuten suoritettua oikeassa järjestyksessä, kun meiltä vaaditaan vauhtia ja vireen nostatusta (lelulla) ja sekuntien sadasosien viilaamista suorituksesta :-D Mutta hyvä näin; juuri tämän takia käyn Juhan opissa :-) Erityisesti viime viikon päällejuoksut oli niiiiin meidän juttu. Mä olen niistä Bitinkin kanssa tykännyt todella paljon ja Kyllille ne toimii kuin ajatus; se kun reagoi pienimpäänkin ohjausliikkeeseen. Myös estehakuisuus on kehittynyt todella hyvin eli voin jo lähettää koiran hypylle tai putkeen yllättävänkin kaukaa. Pari viikkoa oli agitaukoa niin Kyllillä ei millään meinannut maltti riittää odottamaan lähdössä, mutta parin palautteen/muistuttamisen jälkeen Kylli totesi, että maltti on valttia ja odottaa hienosti vaikka jätän sen parin esteen taakse istumaan. Tosin kentän reunalle jätettäessä se jaksaa hetken paukuttaa päätään ja mulla meinaa väkisin mennä HERMO. Tarvii vaan yrittää pitää pää kylmänä, olla reagoimatta ja palata sen luokse aina vasta silloin kun se on hiljaa... Hyppyjen rimat meillä on edelleen maassa, täytyykin ensi viikolla ottaa puheeksi, että missä vaiheessa niitä voisi alkaa vähän nostamaan.

Torstaina tein Bitin agiryhmän sivustalla Kyllin kanssa keinun ylösnousua. Kerran Kylli pääsi vahingossa hyppäämään keinulta alas ja ehkä hieman sen jälkeen aristi sinne menoa. No, tehtiin vielä muutama toisto ja tuskin siitä mitään traumoja jäi... tällä viikolla täytyy ottaa lisää toistoja. Myös alastuloa ollaan tehty kolahduksella ja se onnistuu ihan ongelmitta. Ihan täydellinen agikoira <3

Ai niin, onhan me Bitin kanssa yritetty reenailla ja ens sunnuntaina taas kisataan pitkästä aikaa :-)